keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Syksyllä opiskelemaan - miten siihen suhtaudutaan?

Syksyllä opiskelemaan - miten siihen suhtaudutaan?

”Hei! Olet päässyt opiskelemaan..” on monelle tuttu lause kevään yhteishakujen ja pääsykokeiden jälkeen. Päätin hakeutua myös ammattikorkeakouluun tänä keväänä. Yllätyinkin hirmuisesti siitä, että pääsin todistusvalinnalla sisään! Se tunne oli kyllä sanoin kuvaamaton mitä koin, kun hakuvaihtoehdoissa luki hyväksytty.


Hain tieto- ja viestintätekniikan tradenomiksi. Minua on jotenkin aina nuo opinnot kiehtoneet, yritinhän minä opiskella datanomiksi ennen lapsia. Lasten saamisen jälkeen kuitenkin opiskelin merkonomiksi, jotta saisin mahdollisimman nopeasti paperit koulusta ja pääsisin käsiksi työelämään. Niinhän siinä sitten kävi, että opiskelin 3 vuoden opinnot vuodessa. Pääsin saman tien käsiksi työelämään työharjoitteluni kautta.

Nyt ajattelin, että alanvaihto ei olisi pahitteeksi. Joten päätin hakeutua ammattikorkeakouluun korkeakoulujen haussa ja kyllä kannatti! Olen kuitenkin aina ollut jollain tapaa kiinnostunut koodaamisesta ja tietotekniikasta. Ehkä virtuaalihevosten harrastamisella on ollut jotain osaa tässä kiinnostumisesta koodaamista kohtaan.

Syksyllä opiskelemaan - miten siihen suhtaudutaan?

Olen jo nyt kuitenkin saanut kuulla, kuinka minun ei kannattaisi lähteä opiskelemaan. Pitkät päivät, pienet lapset, kuinka hylkään lapseni lähtemällä opiskelemaan. Rahallisesti ei kannata, millä kuljet ja miten kuljet kouluun. Kuinka minun pitäisi vain olla kotona ja käydä vain osa-aika töissä lasten takia. Kestääkö mielenterveys, jaksatko herätä aikaisin. Ei sinusta ole opiskelemaan. Opiskeleminen ei kannata enää tuossa iässä.

Jos minä vain ajattelisin jatkuvasti muita ja mitä mieltä muut ovat, saisin olla kotona siihen asti kun lapset lähtisivät omille teilleen ollen osa-aika myyjänä kaupassa. Haluan katsoa tulevaan ja tehdä itselleni palveluksen opiskelemalla alaa, joka minua kiinnostaa ja tulee työllistämään loppuelämäni ajan. Asiat kuitenkin aina järjestyvät omalla painollaan, ja tulevat osaksi elämää.

Syksyllä opiskelemaan - miten siihen suhtaudutaan?

Sitä toivoo, että lähipiiri olisi tukemassa päätöksien kanssa, mutta aina se ei sitä ole. Moni opiskelemaan lähtevä nuori kuuntelee vanhempiaan opiskeluvalinnoissa, koska vanhemmat haluavat päättää, mitä lapsi tekee elämällään. Se ei ole kuitenkaan kenenkään muun päätettävissä, kuin sinun itsesi! Vaikka sympatiaa ei omasta lähipiiristä heru, se polte sisälläsi vie sinua eteenpäin kuin höyryjuna!

Myöskään ikä ei estä opiskelemista. Moniin kouluihin on olemassa nykyään jatkuvia hakuja ikään katsomatta. Jokaisen tulisi tavoitella unelmiaan ja opiskella niin monta ammattia kuin haluaa, ilman kenenkään muun päätösvaltaa siihen mitä sinä haluat tehdä ja toteuttaa. Opiskele vaikka koko ikäsi, jos se sinusta tuntuu hyvältä! Älä kuuntele muita ja muiden negatiivista suhtautumistapaa sinun elämääsi. Sinä elät elämääsi sinua varten, et ketään muuta varten!  

Tsemppiä kaikille opiskelemaan lähteville ja näytetään epäilijöille, että meistä on tähän! Tehdään sitä mitä me itse haluamme, ei sitä mitä muut haluavat.

Oletko sinä kuullut negatiivista sanomista lähipiiristäsi opiskelemaan lähtemisen suhteen? Miltä se tuntui sinusta? 

9 kommenttia:

  1. Opiskella voi minkä ikäisenä tahansa. Itse opiskelin uuden ammatin 40 vuotiaana ja nyt 50 vuotiaana olisi tarkoitus opiskella vielä korkeakoulututkinto alalle. Aivot tykkää, kun ne saa jumppaa.

    VastaaPoista
  2. En tiedä pitäisikö itsekin harkita opiskelemaan lähtöä?

    VastaaPoista
  3. Onpa kurjaa, jos joutuu kuulemaan tuollaista kommentointia. Tsemppiä opiskeluun, se on vaan mahtava juttu!

    VastaaPoista
  4. Ehdottomasti opiskelemaan, etkä kuuntele mitään tuollaisia tyhmiä juttuja! Tietenkin on hyvä hankkia ammatti ja sitä kautta vakiduuni ja paremmat tulot. Kyllä se osa-aikatyössä käyminen on ihan yhtä rankkaa kuin opiskelu. Koulussa sentään voi joustaa aikatauluista ja suunnitella niitä lapsille sopiviksi. Tsemppiä kouluun! Itse valmistuin amkista 2015 ja tein myös koko opiskeluaikani samalla töitä, hyvin meni! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! :) Ja kyllä mä uskon, että asiat järjestyy aina ajallaan.

      Poista
  5. Itse sain lähipiiriltä myös kyselyitä siitä että miten meinaan jaksaa opiskella, kun aloitin opinnot yliopistossa ja kun taustalla on masennus. Se vähän toi ristiriitaisia fiiliksiä. Lisäksi kun perheessäni kaikki muut (äiti ja siskot) ovat hoitoalalla, koen välillä jääväni hieman ulkopuoliseksi kun heillä on omat hoitoalan keskustelunsa, johon minulla kulttuurialan opiskelijana harvoin on mitään sanottavaa. :D

    VastaaPoista

Kiitos mielenkiinnostasi kommentoimiseen! :)

© Katinkontit. Design by FCD.